Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ulotu Lapinjärven apteekkiin, jossa apteekkari Suvi Savolaisen apteekkitiimi palvelee asiakkaitaan kotoisasti villasukissa. Maaseutupitäjän apteekissa kohdataan ihminen ihmisenä, olipa kyse asiakkaista tai tiimiläisistä.
Kutostieltä sata metriä Lapinjärveä kohti ja on perillä Lapinjärven kirkonkylällä, viehättävien puutalojen keskellä. Yksi niistä on 1800-luvulla rakennettu hirsitalo, jossa sijaitsee viehättävä ja kodikas Lapinjärven apteekki.
– Jos olisi olemassa Suomen kaunein apteekki -kisa, niin väitän, että voittaisimme sen! nauraa apteekkari Suvi Savolainen.
Savolainen aloitti Lapinjärven apteekin vetäjänä vuonna 2021 ja toi mukanaan Itä-Helsingin monikulttuurisesta asiakaskunnasta imettyä inhimillistä ymmärrystä. Se on saanut apteekkarin vaikuttumaan entistä enemmän ensimmäisestä omasta apteekistaan ja sen asiakkaista.
– Tämä on minulle hyvin erityinen ja rakas paikka.
Pandemia-aika laittoi toimimaan apteekkariunelman eteen
Vuosituhannen vaihteesta saakka alalla ollut Suvi Savolainen työskenteli ennen Lapinjärven apteekin johtamistaan proviisorina Itä-Helsingin Myllypuron apteekissa.
Savolainen muistelee korona-aikaa järisyttävänä kokemuksena: tietämättömyys ja fyysiset kohtaamiset ihmisten kanssa, jatkuvat muutokset ja lääkkeiden saamisen varmistaminen.
Korona kiteytti, kuinka maailmassa voi tapahtua mitä vain ihan yhtäkkiä.
– Olin aina miettinyt haluavani apteekkariksi, mutta unelman toteuttamisella ei ollut ollut hoppua. Korona pisti miettimään, että jos haluan apteekkariksi, miksi en hae nyt – mitä minä tässä enää odotan? Koskaan ei tiedä, mitä tuleman pitää, Savolainen toteaa.
Muutos sai aikaan lisää muutosta, ja pian Suvi löysi itsensä visiitiltä Lapinjärven apteekilla. Apteekki ihastutti ja Savolainen haki apteekkilupaa. Ainoa mietityttänyt asia oli ruotsin kieli, jota hän ei ollut käyttänyt aktiivisesti vuosiin.
– Olen asunut vuosia Saksassa ja Yhdysvalloissa. Mietin, että jos olen selvinnyt ulkomailla muutenkin, niin ei se vaadi muuta kuin että alkaa vain puhumaan.
”Onnellisuus näkyy Lapinjärven ihmisissä”
Lapinjärvi on jo 1500-luvulla perustettu itäuusmaalainen maaseutupitäjä, jossa asuu noin 2600 ihmistä. Kontrasti Itä-Helsingin Myllypuron apteekkiin monikulttuurisine asiakaskuntineen on suuri.
– Kaikki ihmiset tarvitsevat jossain vaiheessa lääkkeitä, eikä apteekkarin työssä pääse kuplautumaan. Lapinjärvellä eteen tuli toisenlainen todellisuus siitä, kuinka erilaisia maaseutumaailma ja itähelsinkiläinen lähiö ovatkaan, Savolainen sanoo.
Helsingissä asiakaskuntaan kuului paljon eri kielivähemmistöjä ja kohtaamiset laittoivat ymmärtämään, kuinka vaikeaa on ihmisellä, jolla ei ole kieltä toimia.
– Myllypurossa oli enemmän kielellisiä ja kulttuurillisia haasteita kuin Lapinjärvellä. Esimerkiksi asiakas ei voinut kohdata miesfarmaseuttia, koska ei voinut näyttää kasvojaan tai asiakkaan kanssa ei ollut lainkaan yhteistä kieltä. Se on saanut aika nöyräksi nimenomaan maahanmuuttajan kielellisen aseman osalta: on turhauttavaa, kun on asiaa, eikä voi kertoa sitä.
Nyt Savolaisella itsellään on eräänlainen kielellisen maahanmuuttajan identiteetti ruotsin kielen myötä.
– Käsitän nyt eri tasolla, kuinka vaikeaa asiointi on ihmisille, joilla ei ole samaa kieltä. Kieli on silta tähän yhteiskuntaan.
Kulttuurin muutos tuntui myös kohtaamisissa uusien asiakkaiden kanssa.
– Onnellisuus näkyy Lapinjärven ihmisissä. Se välittyy asiakaskohtaamisissa. Veikkaan, etteivät paikalliset edes käsitä sitä, että he ovat lähtökohtaisesti rauhallisempia, seesteisempiä – onnellisempia. Elämänmeno on niin toisenlaista täällä kuin Helsingissä. Onko taika luonnossa, vai yhteisöllisyydessä yksilön voimavarana? apteekkari Savolainen pohtii.
Työskentely on palvelunäkökulmasta myös yksinkertaisempaa: apteekkari oppii tuntemaan tiiviin yhteisön ihmiset ja heidän tarinansa, kolotuksensa ja sairautensa. Samalla asiakas saa kokonaisvaltaisempaa lääkeohjausta apteekista.
– Työn merkityksellisyys korostuu, summaa Suvi Savolainen ja jatkaa:
– Ihmiset ovat kiitollisia, kun heitä kuunnellaan ja autetaan – olipa kyse maaseudusta tai kaupungista. Se yhdistää kaikkia Suomen apteekkeja ja on yksi työmme rikkauksista.
Kodinomainen apteekki kutsuu hengähtämään
Lapinjärven apteekki on yksi Suomen pienimmistä apteekeista. Apteekkarilla on suuri rooli pienen apteekin pyörittämisessä, johtamisesta siivoamiseen ja kaikkeen muuhun vaadittavaan.
– Tämä on sitova apteekki. Yrittäjän vapaus ja vastuu tarkoittaa sitä, että oli kyse sairaslomasta tai vapaasta, niin minä olen täällä koko ajan, Suvi Savolainen sanoo.
Savolainen sai lisäpotkua apteekkinsa pyörittämiseen Receptumin Tavoitteena täydellinen apteekki -kurssilta. Moniosaisella, lähes puoli vuotta kestäneellä kurssilla käytiin läpi kaikki apteekin osa-alueet. Perusteellinen MAXX-ohjelmiston ominaisuuksien perkaus ja aktiivinen keskustelu apteekkarikollegojen kanssa teki kurssista todellisen syväsukelluksen apteekin johtamiseen.
Apteekkarin työ ohjaa apteekkarin usein pois asiakastyöstä. Aina asiakaspalvelusta pitänyt Suvi Savolainen on päässyt asiakkaiden pariin Lapinjärven apteekissaan.
– En halua paeta toimistoon, vaan haluan olla apteekin keulakuva ja ihmisten kanssa siellä, missä työtä tehdään, apteekkari sanoo.
Lapinjärven apteekki on hyvin kodinomainen. Puurakennus hengittää ja äänimaailma on rauhallinen. Iso tupatila on henkilökunnan sosiaalitilana ja työpäivä saatetaan viettää villasukat jalassa. Savolainen uskoo ominaisuuksien lisäävän työhyvinvointia.
– Täällä ei kuulu kauppakeskusten kuulutukset.
Eteistilan hirsiseinää – eli Galleria Villasukkaa – koristaa vaihtuva taidenäyttely. Tällä hetkellä seinällä roikkuu turkulaisen valokuvaajan Nea Siemannin eläinkuvia.
– Ajattelen, että taide tukee hyvinvointia ja on mitä mahtavinta mielen hyvinvointia.
Millainen apteekkari Suvi on tiimilleen?
– Koen olevani ihmisläheinen apteekkari ja haluan auttaa ihmisiä. Odotan samaa henkilökunnaltamme: meillä on lupa auttaa.
Tiimiläisten sydämellisyys on ollut iso asia Savolaiselle, joka on saanut lahjaksi useammat itsekudotut kuviovillasukat ammattilaisiltaan.
– Me kohtaamme ihmisen ihmisenä, niin toisemme kuin asiakkaammekin. Rohkaisen farmaseutteja työskentelemään omalla tavallaan, kunhan kaiken punainen lanka on ihmisen auttaminen. Uskon, että hyvä palvelu sitouttaa asiakasta ja on mielekästä myös työntekijälle, ja sen myötä lisää työhyvinvointia ja asiakastyytyväisyyttä, Savolainen sanoo.
Muutoksen tekijä laittoi hyvän kiertämään
Apteekkari Savolainen on tuonut apteekkia osaksi yhteisöä muun muassa työharjoittelijoiden kautta.
– Meillä on ollut paljon harjoittelijoita täällä tutustumassa työelämään. On hienoa päästä työnantajana sparraamaan nuorten kanssa ja valamaan itseluottamusta heidän taitoihinsa ja tekemiseensä sekä korostamaan heidän vahvuuksiaan.
Maaseudulla elämisen haasteet ovat tulleet tutuiksi Savolaiselle.
– Olen kasvanut kaupungissa ja minulla on aiemmin ollut ehkäpä jopa hieman vähättelevä asenne maaseutua kohtaan. Sitten täällä apteekkarina aloitettuani mietinkin, että hyvänen aika, mikä paratiisi! Mutta palvelut ovat haaste, kun elämän edellytyksiä viedään koko ajan pois paikallisilta asukkailta, apteekkari Suvi Savolainen pohtii.
Lapinjärven apteekki on muovannut Savolaisen apteekkari-identiteettiä vahvasti.
– Apteekkarilla on varmasti erityinen rakkaussuhde ensimmäiseen apteekkiinsa. Uskon tämän apteekin opettaneen minulle oman tapani johtaa ja työskennellä. Olen saanut maaseudun tunnelmasta ja onnellisuudesta paljon, ja olen siitä hyvin kiitollinen ja onnellinen.